Jonna Leinonen puhui blogissaan nuorisosta, joka on jäänyt sosiaalisen median koukkuun. Niin olen minäkin. Kurssin alkaessa tajusin heti, kuinka suuri osa elämääni media on, erityisesti tämä sosiaalinen muoto siitä. Kaikki median käyttöni onkin ollut melko pintapuolista. Se on kulkenut mukana ilman, että siihen olen kummemmin huomiota kiinnittänyt.

Kurssi herätti ajattelemaan ensinnäkin median moninaisuutta. Kun media on joka paikassa, pitää sen vaikutuksia yrittää myös rajata. Tästä pääsemmekin toiseen kurssin aikana korostuneeseen näkemykseen: median kriittisen tarkkailun osaamisen lisäksi minun pitäisi myös osata OPETTAA median kriittistä tarkkailua. Kaiken lisäksi media vielä muuttuu jatkuvasti ja saa uusia muotoja. Opettajana pitäisi pysyä perässä kehityksessä ja kehittää jatkuvasti itseään. Siinä on haastetta.

Digitaalisen median ja tavallaan myös sosiaalisen mediankin lisääntyminen näkyy tällaisissa tehtävämuodoissa. Kokonainen kurssi ryhmätehtävineen voidaan suorittaa netin välityksellä – Facebookin keskustelupalstan kaltaisella alustalla. Tämä tuntui aluksi mahdottomalta ajatukselta, mutta toimi loppujen lopuksi suhteellisen hyvin. Keskustelussa netin välityksellä on hurjasti vähemmän  puheenvuoroja ja välikommentteja. Lähinnä työmme toimi niin, että joku ehdotti jotain, ja muut kertoivat mielipiteensä Varsinaista keskustelua ei mielestäni tällaisilla alustoilla synny. Tekstin kirjoittaminen oli helppoa, mutta kun tuli aika järjestellä ja muokkailla tekstiä yhtenäisemmäksi, meni sormi suuhun. Yhteisen tekstin muokkaaminen ilman reaaliaikaista kommunikaatiota on vaikeaa.

Kurssin aikana kävin läpi monenlaisia ja hyvin erilaisiakin mediatekstejä ja ne herättivät myös paljon ajatuksia. Varsinaisesti uutta faktatietoa en kurssin aikana saanut, mutta uusia näkökulmia senkin edestä. Olen aina mieltänyt median digitalisoitumisen olevan lähinnä haitaksi opiskelulle ja kyseinen ajatusmaailma on pinnalla yleisestikkin, esimerkiksi  Hetan linkittämässä artikkelissa (http://www.hs.fi/mielipide/a1388204932618) tai Liisin ehdottamassa uutisessa (http://yle.fi/uutiset/sosiaalinen_media_on_uusi_keino_koulukiusaamiselle/6553346). Joistain teksteistä oli kuitenkin huomattavissa positiivisiakin vaikutuksia: media ja teknologia ovat tulleet jäädäkseen, ja niitä on vähitellen opittu myös hyödyntämään opetuksessa. Opetuksen ja median sulauttamisessa näyttäisi kuitenkin olevan vielä vaikeuksia. Omassa artikkelissani puhuttiin teknologian kuilusta nykysukupolvien ja koulun teknologiakäytäntöjen välillä (http://yle.fi/uutiset/sosiaalinen_media_on_uusi_keino_koulukiusaamiselle/6553346).

Tämä kuilu on kuitenkin varmasti ajan myötä pienenemässä. Haluaisin tulevaisuudessa opettajan urallani olla valmis kokeilemaan uusia toimintatapoja ja kehittämään jatkuvasti opetustani parempaan ja oppilaslähtöisempään. Tämä tulee luultavasti tarkoittaman juuri digitaalisen median nappaamista osaksi opetussysteemiä. Toivoisinkin olevani avoin tällä saralla ja kokeilevani rohkeasti uutta.

 

KIITOS KURSSISTA! :)

 

- Emilia

Ensimmäisenä aihetta pohdiskellessani aloin miettiä, mitä media itseasiassa on, ja miten se elämässäni näkyy ja vaikuttaa. Mediaahan on kaikki tietoa välittävä: sanomalehdet, tietokone, televisio, radio... Sanomalehti kolahtaa postiluukusta joka aamu, kymppiuutiset pyörivät taustalla iltapalaa syödessä ja radio pauhaa aina autolla ajellessa. En ole hirveän aktiivinen median käyttäjä, mutta silti se on läsnä joka päivä arjessani. Siksi media onkin melko pelottava asia; se on kaikkialla tahtomattammekin. 

Media on kuulunut elämääni jo pikkulapsesta lähtien. En siis sanoisi kasvaneeni medioituneeseen maailmaan vaan kasvaneeni medioituneessa maailmassa. Muistan hämärästi, kun isä toi kotiimme ensimmäisen tietokoneen. Nyt tuntuu, että silloin media tuotiin pysyvästi taloomme. Tietysti tietokone oli aluksi vain pelikäytössä, eikä media tuolloin muutenkaan vielä minua hirveästi tavoittanut. Koko sana oli silloin vieras, eikä sen tajuaminen ole vieläkään itsestäänselvyys. Vaikka maailma on elämäni aikana medioitunut hurjasti, on se kuitenkin ollut läsnä aina.

Tietokoneen käytön yleistyminen on tuonut median varmasti paljon lähemmäs minua ja muita nuoria. Siinä, missä uutiset ja sanomalehti ovat tylsiä "aikuisten juttuja", tulee internetistä selailtua maailman menoa hyvin laajastikin. Älypuhelinten vallattua maailma media on nyt jokaisen taskussa -kaikkialla ja koko ajan. Oman lusikkansa soppaan työntää sosiaalinen media. Sen myötä leviää myös ns. "väärää tietoa" keskustelupalstoilla ja Facebookin kommenttiosastolla. 

"Opettajan on tiedettävä, mistä opetettava materiaali on peräisin ja kenen arvoista se kertoo. Tähän kriittiseen ajatteluun meidän pitäisi johdattaa myös oppilaitamme jo pienimmästä taaperosta lähtien. Opettaja ei tulevaisuudessa ole enää kirjasto, josta lapset ammentavat informaatiota vaan väline, jonka avulla nämä lapset oppivat tulkitsemaan, arvioimaan ja hyödyntämään olennaista tietoa."  Media tuokin käsiimme myös hirveät määrät oikeaa tietoa. Oppiminen sisältääkin nykyisin tiedon lisäksi myös tiedonhaun ja tiedon arvioinnin taidot.

Median vaikutus elämääni on siis sekä positiivinen että negatiivinen. Oikeastaan sen erotteleminen on mahdotonta, niin tiiviisti se nykyaikaamme kuuluu. Joka tapauksessa medialla on hurjasti vaikutusvaltaa, ja on hyvin tärkeää oppia -ja opettaa- erottamaan oleellinen asia kaiken tietotulvan keskeltä.